Hankiralli * 1955-2005

HANKIRALLI
KAIKKIEN TALVIRALLIEN ISOÄITI

"Rallikilpailujen tarkoituksena on kehittää taitavia ohjaajia, jotka maamme tie- ja ilmasto-olosuhteissa pystyvät vaativiin suorituksiin sekä tarkkailla ja kehittää autojen teknisiä ominaisuuksia ja niiden erikoisvarusteita ja laitteita."

Tämä lainaus on Autourheilun sääntökirjan rallikilpailun määritelmästä. Liekö samanlaisia ajatuksia ollut Fred Geitelin ja Lauri Hurmeen mielissä, kun he ryhtyivät joulukuussa 1954 tekemään ensimmäistä Hankirallia. Vaativia suorituksia Uusi Suomi 69/1955tarvittiinkin helmikuun lopulla 1955 ajetussa 1600 kilometriä pitkässä kisassa, jos kohta pikataipaleita ei ollut kuin kolme, tasaisen nopeuden kokeita saman verran, lisäksi pari mäkikoetta ja lopussa jäärata-ajo Helsingissä. Mutta kun autot olivat mitä olivat, sen aikainen tiestö talvisessa kunnossa - pikkutiet varsin vaatimattomasti aurattuja - aikataulu kireä ja kartat lähinnä viitteellisiä, ei ihme ettei maaliin päässyt kuin runsaat puolet lähteneistä. Se oli kuitenkin alku uudelle suomalaiselle autourheiluhistorialle; Hankirallista tuli kaikkien talvirallien isoäiti, joka myöhemmin keräsi lähtölavalleen ( ja kasvatti) enemmän huippuajajia kuin yksikään muu kansallinen rallikilpailu koko maailmassa. Eihän maailmassa ollut toista yhtä vaativaa talvirallia; Monte Carlossa toki ajettiin lumella, mutta yhtä hyvin siellä oli sulaa ja Ruotsin KAK-rallista tuli talviralli vasta myöhään Hankirallin jälkeen. Ohjelma 1956

Kun ensimmäisessä Hankirallyssa - nimi kirjoitettiin hienosti y:llä - oli 52 autokuntaa lähtöviivalla, seuraava keräsi mukaansa jo 72 innokasta yrittäjää. Kilpailun lähtö ja maali olivat Helsingissä - lähtö komeasti Kauppatorilla - ja kääntöpiste Kolilla! Reitin kokonaispituus oli 1700 kilometriä, josta 600 kilometriä kireitä tasanopeuskokeita ja kolmisenkymmentä varsinaisia erikoiskokeita. Merisatamanrannassa ajettu loppukoe - juoksulähdöllä - keräsi sankan joukon helsinkiläisiä seuraamaan kilpailua.

Ensimmäisen Hankirallyn osanottajat olivat yhtä ruotsalaista lukuunottamatta suomalaisia, toisessa ei ollut yhtään ulkomaalaista, mutta kolmas 1957 1959keräsi jo joukon ruotsalaiskuljettajia, jotka tunnettiin laajalti jo Pohjoismaiden ulkopuolellakin. Mukana olivat mm. Eric Carlsson, Karl Skogh ja Hans Kronegård. Kotimaan kuljettajista eniten huomiota kiinnittivät mm. Kalpalan veljekset Osmo ja Eino, Carl-Otto Bremer, Nils-Olof Eklund, Leo I. Mattila, Onni Vilkas, Pauli Toivonen, Klaus Weikkola ja Rainer Eklund. Joukossa oli paljon nimiä, jotka tulivat myöhemmin tutuiksi joko kilpailijoina tai kilpailujen - myös Hankirallin - järjestäjinä. Esko Väinölä, Viljo Yliherne, Eero Loukimo, Mauri Laakso, Tuure Vuori, Väinö Nurmimaa, Jaakko Huhta, Boris Rung ja monta muuta. Hankirallilla on koko historiansa aikana ollut omituista voimaa koota yhteen autourheilun puuhamiehiä, ja miksei myös naisia.

1962

1962

1962

1962

1962

1962

Hankirallin legendarisen ratamestarin Lasse Hurmeen äkillisen poismenon takia joutui Esko Väinölä ottamaan vastuun vuoden 1963 rallin reitistä. Edellisenä vuonna oli koettu ensimmäinen ruotsalaisvoitto; Carl-Magnus Skogh kumarsi kirkkaimmat pokaalit, luokkavoitot napsivat myös ruotsalaiset Tom Trana ja Rune Larsson. "Väiski" lupasi kilpailijoille uudistuksia: päivällä ajetaan rauhallisesti, mutta öisin on kiirettä. Lisääntyneen autoliikenteen vaatimukset oli otettava huomioon. Kilpailijoiden renkaiden lukumäärä rajoitettiin kuuteen, autojen korjaaminen taukojen aikana ja salaharjoittelu kiellettiin. Varsinaisia erikoiskokeita oli 32, jonka lisäksi ajettiin muutama rata- ja mäkikoe. EK-kilometrejä oli kaikkiaan 270. Toista kertaa mukana ollut junioriluokka ajoi vain 800 kilometrin mittaisen reitin ja 17 erikoiskoetta, joista pisin 27 kilometriä, yhteensä 151,5 kilometriä, jotka katsottiin olevan riittävä määrä "ensiaskeleitaan rallipoluilla ottaville", kuten ratamestari Esko Väinölä kirjoitti kilpailun ohjelmaan. Jyväskylässä olleen junior-maalin jälkeen juniorit ajoivat vapaavalintaista reittiä Helsinkiin. Pääjoukko kiersi 1718 kilometrin mittaisen lenkin: Helsinki-Tampere-Jyväskylä-Kuopio-Joensuu-Lauritsala-Kotka-Helsinki.

Hankiralli oli "yhtämittainen ralliajo", jossa ei ollut turhia lepoaikoja. Kisaa käytiin yhtämittaisesti perjantai-iltapäivästä sunnuntai-aamuun. Vuonna 1963 lähtö oli Helsingin Kauppatorilta, Tampereen Shelliltä oli uusi lähtöaika alkuperäinen + 5 t.15 min. Välillä oli ajettu 8 erikoiskoetta. Jyväskylässä autourheiluhotelli Jyväshovi tarjosi aterian, kun takana oli 17 pikistä ja uusi lähtö oli alkup. + 14 t. 48 min. Joensuun uusi lähtöaika oli alkuperäinen + 24 tuntia 13 minuuttia, Kotkan lyhyt tauko oli Onni Vilkkaan linja-autovarikolla ja sieltä lähdettiin ajassa alkuperäinen lähtöaika + 35 tuntia. Takana oli 27 erikoiskoetta, Kotkan ja Helsingin välillä ajettiin vielä 4 EK:ta. Kilpailukortissa oli mainittu avoinna olevat huoltoasemat ja muistutus siitä, että kilpailijoiden oli varattava polttoainetta vähintään 300 kilometrin yhtämittaista ajamista varten.

Mutta kilpailijakaarti oli nimekästä: Carl-Magnus Skogh, Eric Carlsson, Tom Trana, Onni Vilkas, 1967 Simo LampinenÅke Andersson, Olle Bromark, Bengt Söderström, Onni Vilkas, Simo Lampinen, Pauli Toivonen, Rauno Aaltonen, Esko Keinänen, Timo Mäkinen. Tällaista nimilistaa ei yksikään toinen ralli kyennyt kokoamaan. Yleiskilpailun voitti pari Pauli Toivonen - Anssi Järvi, Citroen TS 19. Luokkavoittoja napsivat mm. Olle Bromark, Tom Trana, Rune Larsson ja Esko Keinänen; naisten nopein oli Riitta Grön.

Hankirallin palkintopöytä oli pohjoismaissa kuuluisa. Pokaaleita oli paljon ja ne olivat komeita. Lukuisat yhteistyökumppanit ja tukijat olivat lahjoittaneet kiertopalkintoja - oli Apu-lehden haarikkaa, Comet-maljaa, Car Plate-maljaa, Kometa-maljaa, Onnin malja Motoral-maljaa, Suomen Tupakan maljaa, Morris-tuoppia, SAAB-maljaa, VW-maljaa, Esso-maljaa jne. Näiden lisäksi oli kunniataulut yleisvoittajalle sekä Lauri Hurmeen ja O.J.Salovaaran muistopalkinnot sekä T.Heinon, O.Kalpalan ja O.Lyytikäisen lahjoittama Seniorien malja parhaalle suomalaiselle. 70-luvulla tuli vielä Onni Vilkkaan lahjoittama Onnin malja, Olli Lyytikäisen lahjoittama Ollin malja, Helsingin Urheiluautoilijoiden Naistoimikunnan maljat yleiskilpailun ja naisten luokan voittajille erikseen, vielä Rafu Huhdan lahjoittama Rafun laakeri sekä Senior sarvi junior-luokan voittajalle ja kerhojoukkue kiertopalkinto. Vuosien mittaan järjestäjät huomasivat, ettei kiertopalkintoja pidä päästää liian pitkälle!

Hankirallia ei olisi millonkaan pystytty tekemään ilman mittavia vapaaehtois- ponnistuksia. Aluksi olivat auttamassa Fred Geitelin ja Lasse Hurmeen tuttavat ympäri maata. Kerrotaan, että ensimmäinen reitti tehtiin siten, että merkittiin kartalle kummankin kaverit ympäri Suomea ja kaavailtiin sitten reitti pitkin pikkuteitä tuttavalta toiselle. Nämä hoitivat sitten tarkastusasemat kukin kykyjensä mukaan. Kukaan ei kinanut mahdollisista minuuttivirheistä, eikä minuutti tai parikaan sijoituksia lopussa ratkaissut.

Esko Väinölällä oli apunaan laaja UA-verkosto ympäri maan. Väiski oli kiertänyt maata perustamassa UA-yhdistyksiä ja sai nämä mukaan tekemään Hankirallia. Monelle UA-seuralle Hankiralli-erikoiskokeen hoitaminen oli toimintavuoden suurin tapahtuma. Toisaalta näin Hankiralli sai mittaa - joskus käytiin Kajaanissa asti - eikä erikoiskokeiden määrässä tarvinnut tinkiä. Parhaimmillaan Hankirallissa ajettiin yli 60 erikoiskoetta! UA-väki oli myös koulutettua ja asiansa osaavaa toimitsijakaartia, jolle autourheilu ja sen säännöt olivat tuttuja eikä Hankirallissa näin päässyt tapahtumaan mitään merkittäviä kömmähdyksiä. Itse asiassa; Hankirallin järjestelyt olivat monessa suhteessa esimerkkinä muille: Olihan Helsingin UA alku koko UA-toiminnalle ja UA-liiton kautta hyvin kiinteässä kosketuksessa koko maan UA-kenttään. Toisaalta Hankirallilla oli hyvät yhteydet myös automaahantuojaliikkeisiin sekä muihin tukijoihin. Öljy-yhtiöistä Shell oli Hankirallin 1976 Tapio Rainio/Erkki Nymantukijana monia vuosia ja Suomen Tupakan voidaan sanoa aloittaneen jatkuvan autourheilun tukemisen juuri yhteistyössä Hankirallin kanssa. Sponsori-yhteistyö oli varsin "kesyä" - sponsori antoi rahaa ja Helsingin UA teki kilpailun. Sponsorin nimi näkyi kilpailukutsun ja ohjelman kannessa, ovinumeroissa, rallikilvissä ja ehkä pääjärjestäjille jaetuissa toppatakeissa. Vain Kometa-nastat järjesti retken jonkun alkupään pikiksen varteen. Siellä oli rakovalkea, laavu ja härkää vartaalla. Toki siinäkin tarpeeksi eksotiikkaa ulkomaalaisille lehtimiehille.

Vanhojen on aina aikanaan annettava tilaa nuoremmilleen. Kilpailijakaartista väistyivät vähitellen Toivonen, Aaltonen jne, vain Timo Mäkinen jatkoi perinteitä. Uudet nimet astuivat esiin: Hannu Mikkola, Markku Alen, Ulf Grönholm, Antero Laine, Lasse Lampi jne. Seitsenkymmenluvun suuri kilpailija oli Stig Blomqvist, joka pokkasi pokaalit neljästi ja vielä kerran 80-luvun puolella. Järjestäjien puolella Väiski väistyi ja tilalle tulivat Railo K. Säde, Jorma Tapola ja kumppanit. Varainhankinnassa jatkoi Kalle Lahtinen - hän oli ollut mukana melkein alusta asti. Kilpailu kasvoi, pikiksiä oli parhaimmillaan yli 60! Yleisen luokan kilpailijamäärät pysyivät ennallaan, mutta junioriluokka kasvoi yli "äyräiden". Kilpailuun mahtui 180 kilpailijaparia ja varalle otettiin kolmisenkymmentä autokuntaa. Tungos rallipoluille oli kova.

1979 Alén/Kivimäki

1983 Lampi/Kuukkala

1986 Laine/Huolman

Hankirallin juniorkilpailu olikin hyvässä maineessa. Olihan se vakiokamaa VM-junior-cup osakilpailujen joukossa, ajettiin etelässä ja tiestö valtaosin kestävää. Niinpä Hankirallin juniorit ajatettiin omaa reittiään, junior-kilpailulla oli lähes kokonaan oma organisaatio jne. Mm. Markku Alen teki debyyttinsä Hankiksen junioreissa päivän vanha ajokortti taskussaan, ja tuli toiseksi!

Jo Fred Geitel osasi julkisen sanan arvon, ja ajatti lehtimiehillä omaa pikku ralliaan. Myöhemmin lehdistöralli nimettiin Lumihiutale-ralliksi, jolla silläkin oli oma organisaationsa. Helsingin UA ajatti siis parhaimmillaan samanaikaisesti kolmea kilpailua! Ja kaatui sitä autoa lehdistönkin mittelöissä!

Energiakriisivuosi 1974 oli eräällä tavalla Hankirallin käännekohta. Valtiovalta kielsi rallin järjestämisen symbolisena energiansäästötoimenpiteenään. Rallia ei ajettu, sen sijaan järjestettiin protestina rallin päättäjäisjuhla, jolla paheksuttiin kieltolakia. Mutta Hankiralli ei koskaan toipunut siitä ennalleen. Vähitellen kilpailun reitti lyheni, se ajettiin jaksottaisena, nimekkäät kilpailijat jäivät pois, ulkomailta saatiin Blomqvistia ja Per Eklundia lukuunottamatta vain toisen luokan kykyjä, pitipä muutamalle englantilaiselle "ralliautoilijalle" järjestää lumella ajamisen kurssitkin ennen kilpailua.

Autourheilun kansallisen johdon kehoituksesta Hankiralli ryhtyi hakemaan kilpailulle Euroopan mestaruus-osakilpailun arvoa, mutta sekään ei tuonut rallille lisäarvoa, päinvastoin - kustannukset kasvoivat, kilpailu menetti yhä enemmän alkuperäisestä seikkailu-luonteestaan. Koska yksikään ralliautoilun euroopanmestaruudesta tosissaan ajava kilpailija ei vaivautunut Suomeen, jäi Hankirallin pistearvokerroin matalaksi -tai päinvastoin.

Hankiralli oli oma lukunsa Suomen -jopa koko maailman -autourheilussa. Yksikään toinen ralli ei milloinkaan pysty tarjoamaan samoja olosuhteita, samoja seikkailuja, yhtä hienoa kilpailua kuin Hankiralli parhaimmillaan: Metriset hanget kahtapuolta tietä, sopiva pakkanen, kirkas päivänpaiste tai kuulas kuutamoyö. Se oli silloin...

Teksti: Liikenneneuvos Urpo Vihervaara
(Alkuperäistä tekstiä lyhennetty)

Hankirallin voittajat (myös luokkavoittajia) 1955 - 2009 (päivitetty 25.2.2015)

1955

Eero Koivulehto - Erkki Haarla

Ford Mainline

 

Heikki Puustinen - Mika Tiivola

VW 1200

1956

Eero Koivulehto - Erkki Haarla

Ford Mainline

 

Olof Nysten - Erik Nysten

DKW

1957

Onni Vilkas - Erkki Raski

Mercedes-Benz 220

 

Jorma Heino - Kai Nuortila

Peugeot 403

 

Unto Vuola - Väinö Nurmimaa

Goggomobil

1958

Olof Nysten - Erik Nysten

Citroen ID 19

 

Osmo Kalpala - Jaakko Kallio

Peugeot 403

 

Rainer Eklund - Henrik Träskman

Goggomobil

1959

Onni Vilkas - Jorma Pulkkinen

Mercedes-Benz 220 S

 

Esko Keinänen - Kai Nuortila

Peugeot 403

 

Rainer Eklund - Olli Leskinen

Goggomobil

 

Olli Lyytikäinen - Mikko Raunio

MGA

1960

Carl-Otto Bremer - Juhani Lampi

Saab 93 F

1961

Rauno Aaltonen - Pentti Siutla

Saab 96

1962

Carl-Magnus Skogh - Rolf Skogh (S)

Saab 96

1963

Pauli Toivonen - Anssi Järvi

Citroen DS 19

1964

Tom Trana - Gunnar Thermenius (S)

Volvo 544 S

1965

Rune Larsson - Börje Nilsson (S)

Volvo 544 S

1966

Timo Mäkinen - Pekka Keskitalo

Morris Cooper S

1967

Simo Lampinen - Klaus Sohlberg

Saab V4

1968

Simo Lampinen - Mirja Lampinen

Saab V4

1969

Carl Orrenius - Gustaf Schröderheim (S)

Saab V4

1970

Timo Mäkinen - Pekka Keskitalo

Ford Escort Twin-Cam

1971

Stig Blomqvist - Arne Hertz (S)

Saab V4

1972

Stig Blomqvist - Arne Hertz (S)

Saab V4

1973

Stig Blomqvist - Arne Hertz (S)

Saab V4

1975

Simo Lampinen - Juhani Markkanen

Saab V4

1976

Tapio Rainio - Erkki Nyman

Saab V4

1977

Stig Blomqvist - Hans Sylvan (S)

Saab V4

1978

Pentti Airikkala - Risto Virtanen

Vauxhall Chevette HS

1979

Markku Alén - Ilkka Kivimäki

Fiat Abarth 131 Rallye

1980

Ulf Grönholm - Bob Rehnström

Fiat Abarth 131 Rallye

1981

Lasse Lampi - Pentti Kuukkala

Ford Escort RS

1982

Stig Blomqvist - Björn Cederberg (S)

Audi Quattro

1983

Lasse Lampi - Pentti Kuukkala

Audi Quattro

1984

Lasse Lampi - Pentti Kuukkala

Audi Quattro

1985

Antero Laine - Pekka Huolman

Audi Quattro

1986

Timo Heinonen - Peter Rindell

Audi Quattro

1987

Timo Heinonen - Tapio Eirtovaara

Audi Coupe Quattro

1988

Harri Toivonen - Ilkka Riipinen

Lancia Delta HF 4 WD

1989

Mikael Sundström - Juha Repo

Mazda 323 4 WD

1990

Mikael Sundström - Juha Repo

Mazda 323 4 WD

1991

Lasse Lampi - Pentti Kuukkala

Mitsubishi Galant VR4

1992

Sebastian Lindholm - Timo Hantunen

Ford Sierra Cosworth 4x4

1993

Sebastian Lindholm - Timo Hantunen

Ford Escort RS Cosworth

1994

Sebastian Lindholm - Timo Hantunen

Ford Escort RS Cosworth

 

 

 

1998-1999 ajettiin Hankiralli Historic -rallit, ei yleiskilpailua

 

 

 

1998

Heikki Pohjola - Timo Toivonen

Saab Sport

 

Rauno Paarala - Jarmo Nordgren

Ford Cortina 1200

 

Pekka Päivinen - Reima Tasanko

Ford Cortina GT

 

Åke Andersson - Carina Andersson (S)

Porsche 911

 

Timo Hytönen - Kari Hytönen

Isuzu Bellet GT

1999

Heikki Pohjola - Timo Toivonen

Saab Sport

 

Petteri Sappinen - Henkka Tulander

Sunbeam Imp

 

Sami Jaakkola - Jukka Mustonen

Ford Cortina 1200

 

Kyösti Hämäläinen - Ali Haimakainen

Ford Cortina GT

 

Åke Andersson - Alf Andersson (S)

Porsche 911

 

Jari Rinne - Marko Lyijynen

Volvo 142 S

2002

Timo Lahtinen - Heikki Aslamo

Mitsubishi Lancer Evo 6

2003

Arto Juolahti - Pasi Nurmi

Mitsubishi Lancer Evolution

2004

Ilkka Rajala - Jani Joensuu

Subaru Impreza 555

2005

Kim Niemi - Rainer Gustafsson

Mitsubishi Carisma

2006

Tapani Levula - Mika Virta

Honda Civic Type R

2007

Arto Juolahti - Pasi Nurmi

Mitsubishi Lancer E6

2009

Arto Juolahti - Pasi Nurmi

Mitsubishi Lancer E6

2010

Seppo Kopra - Erkki Koskelo

Toyota Corolla WRC

2012

Seppo Kopra - Lotta Karhumäki

Toyota Corolla WRC

© 2002-2015 Hankiralli-yhdistys ry                                               Webmaster

Hong Kong Tavaratalot